Oltiin kiertelemässä kirpputoreilla tytsykaverin kanssa tänään -molemmat kun ollaan sellaisia parantumattomia tavarahamstraajia. Mä lähdin matkaan sillä mentaliteetillä, että löydän sohvan viereen jonkun suht pienen ruskean sivupöydän. Jonkun 60-70-lukulaisen. Ja edullisen -tietty. No kierroksen aikana suunnitelmat hieman muuttui (kuten suunnitelmille tuppaa AINA käymään), koska mistään ei tuntunut löytyvän himoitsemaani pöytää sopuhinnalla. Kunnes sitten oltiin viimeisellä ja isoimmailla kirppiksellä, löysin sen ahtaimmasta nurkasta ehkä 70-lukulaisen toimistokaapin/senkin, täyspuisen ja hintaakin oli vaivaiset 20 euroa. Need I say more?
Senkki tai mikä lie sai uuden kodin ja pinnan. Sisälle laitan todennäköisimmin lehtiä ynnä muuta eteisroinaa. Tai kenkiä, saa nähdä.
1. Kaappivanhus alkuperäisessä asussa. Kulmasta aloitettu jo hionta. Ei tämä alkuperäinenkään olotila superruma ollut, ei vaan just se mitä nyt hain.
2. Pikainen hionta rikkoin pinnan ja poisti kiillon, mikä edesauttoi maalin tarttumista puun pintaan. Hionnan olisi voinut välttää käyttämällä pohjamaalia, mutta se on sellaista myrkkyä, etten jaksa haistella, plus se kuivuminen kestää nälkävuoden.
3. KodinTerran ostokset; Sadolin valkoinen kalustemaali maalipoistoista 1€ ja tela + telanvarsi yht.1,50€ + pari hiontapaperia 1,50€. Eli tarvikkeet maksoi säälittävät 4€. Tämä kylläkin siksi, että kassatyttö ei ollut ihan skarppina ja skannanut telaa, vaan ainoastaan sen varren. Säästinpä 3,50 euroa. Wuppiduu!
4. Ensimmäinen kerros maalia paikallaan. Kuultaa vielä läpi melkoisesti, mutta ensivaikutelma on lupaava.
5. Kaksi kerrosta maalia ja vieläkään tulos ei ole tarpeeksi peittävä.
6. Lopputulokseen tarvittiin 4 maalikerrosta ja aikaa kului noin 3 tuntia. Ja kaiken vaivan arvoista. Ja hintaa yhteensä 24 euroa. Nyt vei kyllä kirppiskama erävoiton Ikeasta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti